48.

Ulkokanista sisäkaniksi ja tässä ollaan. Puolivillistä ylläripylläristä, pupulasta noin kolmen viikon ikäisenä löytyneestä kaninpoikasesta on kehkeytynyt varsin seurallinen, utelias ja reipas nuori kaniherra. Kuvissa esiintyvä Ressi, kyseisen ylläripyllärin äitikin, aina varsin reippaan luonteinen täpäkkä tyttökin on sopeutunut sisäelämään hienosti. 

Ruoka (pelletti) maistuu hyvin ja maistuisi paremminkin, jos sitä olisi enemmän tarjolla. Heinää meillä on jatkuvasti tarjolla, eikä sen syöntiä rajoiteta mitenkään, sen lisäksi päivittäin kaneilla on tarjolla mustikanvarpuja, sekä jyrsittäviä oksia. Välillä tosin olen yöksi joutunut ottamaan isompia oksia pois, kun kolina on ollut sellainen, että olen ajatellut sen häiritsevän omien yöunieni lisäksi myös seinänaapureiden unia.  

Iltaisin kanit odottavat malttamattomina kahta asiaa. 

Iltapalaa ja vapautta. 

Toki rajattua vapautta, turvallista vapautta. 

Yön mittaa toisinaan kuuluu kanien rallattelun ääniä, kun ne ottavat ilon irti