35.

Kevättä kuuntelemassa

Lähdettiin yhtenä kauniina kevät päivänä koirien ja pupujen kanssa metsäretkelle. Täytyy sanoa, että siellä vietetty aika oli kyllä uskomattoman ihanaa. Tosin pupuja ensi alkuun hieman jännitti ja ne tuumaili, että kuluuhan se päivä, vaikka sitten tuolla kopassa kököttäen.

Kyllähän ne puput lopulta pääsivät kopasta liikkeelle, mutta eipä niillä tuntunut suurta liikkumisen tarvetta olevan, kun auringo paistoi tuohon kiven syrjälle niin lämpimästi. 

Mikäs meillä oli siellä metsäsaarekkeella istuskellessa, kun koirat huolehtivat siitä, ettei vaara pääse yllättämään mistään suunnasta. Tässä kuvassa "lähipartoionnista" huolehti Zeus. 

Linnut lauloivat todella kauniisti, suurinta korsenttia pitivät erilaiset tiaiset lähi puiden oksilla istuessaan ja lentää pyrähdellessään. Yli lentäneen variksen huuto sai kuitenkin Plösön hieman varuilleen. 

Uskaltautuihan se Ressi lopulta liikkeelle. Varmuuden vuoksi tällä tämän kevään ensimmäisellä metsäretkellä kanit oli varustettu valjailla ja pitkillä naruilla. Meidän tapauksessa nuo narut ovat 15 metriä pitkiä ja hyvin kevyitä, jolloin pystyn samalla mahdollistamaan kanien liikkumisen laajalla alueella ilman että niiden kantapäillä täytyy koko ajan kulkea, mutta myöskin sen, ettei minun tarvitse pelätä sitä että ne eksyisivät kokonaan omille teilleen.

Tässä tarkkaavaisena kuunnellaan kevättä ja etualalla kuvassa taitaa näkyä saksanpaimenen varjo. Se oli yksi mukana olleista koiravahdeista.

34.

Niin uskomattomalta kun se tuntuukin niin keräsin jo muutama päivä sitten kaneille ensimmäiset vihreät tuolta ulkoa. Etenkin kun ottaa huomioon vielä sen, että tätä tekstiä alettiin luonnostelemaan jo muutama viikko sitten. Kanit olivat tietenkin innoissaan maistelemassa, vaikka määrällisestihän tuota uutta vihreää oli vain hyvin vähän. 

"Suuri voima on auringolla, se sulattaa keväällä lumen..." Muistan lukeneeni joskus vuosia sitten jostakin runosta ja tottahan se on. Kyllä tuolla kevät auringolla on ihmeellinen voima. Kummasti sitä vain herää ihan erilailla elämään kun aurinko alkaa keväällä lämmittää sisintä myöten. Tuolla vanhan heinän alta uutta ruohoa etsiessä oli yllättävää oivaltaa se, että jos minulla ei olisi kaneja, tuskin osaisin olla niin onnellinen kevään ensimmäisistä ruohonkorsista. 

Tuolla kuvan otto hetkellä vihreää löytyi jo vähän enemmänkin. Näiden ruohojen ja vuohenputken alkujen lisäksi pupuille masistuu hyvin nyt kaikki erilaiset lehtipuiden oksat silmuineen ja erityistä herkkua niille tuntuu olevan nuo mustikan varvut, joissa tänään näin osassa jo pienet lehtien alutkin. 

Kyllä se nyt on sillä lailla, että vaikka tässä joku pieni takatalvi saattaisi tullakin, niin ei se meitä enää lannista :)